Jyri Pitkänen: Rakkauslaulu
19.9.2024
12.00 - 18.00
Kauppakatu 14, 33210 Tampere
Jyri Pitkäsen näyttely Valokuvakeskus Nykyajassa kertoo rakkaudesta ja kuoleman odottamisesta - Pitkänen kuvasi halvaantuneen isänsä ja omaishoitajana toimineen äitinsä arkea kymmenen vuoden ajan.
Isäni (s. 1937) puhui usein ajasta. Siitä, miten aika on neljäs ulottuvuus, jota emme eläessämme pysty täysin käsittämään. Osittain siksi minusta varmaankin tuli valokuvaaja, ajan tutkija.
Mitä on aika ja mihin se asettuu suhteessa muihin ulottuvuuksiin? Onko se jotenkin todellisempaa silloin, kun olemme lähellä niitä joiden kanssa meillä on yhteisiä muistoja?
Vuonna 2012 isäni halvaantui ja menetti puhekykynsä. Hänestä tuli hoidettava ja äidistäni (s.1944) omaishoitaja. Asuin kaukana vanhemmistani, toisinaan ulkomaillakin. Aina heidän luona käydessäni kannoin kameraa mukanani. Valokuvan avulla yritin tarrautua aikaan ja pitää kiinni rakkaistani. Taisin ajatella, että nyt voi olla käsillä viimeinen hetki taltioida vanhempieni elämää ja tehdä sitä näkyväksi.
Kuoleman ja luopumisen odotus tuli arkisten hetkien kuvaamisen kautta osaksi elämää. Hyvästelyt saivat uusia sävyjä. Entä jos emme näekään enää. Vielä yksi kuva ja vielä yksi. Hei sitten, nähdään taas!
Miltä odottaminen tuntui isäni kaltaisesta parantumattomasti sairaasta? Miltä tuntui, kun arki pyöri toisteisuuden ympärillä? Puoliso herättää, nostaa ylös, vie vessaan, pesee, pukee, laittaa ruoan, syöttää, vaihtaa vaipat, jumppaa, nostaa päiväunille ja huolehtii lääkkeet. Odottaako silloin rutiinien toistumista vai sitä, että niistä poiketaan?
Äitini ansiosta isäni sai lähes loppuun saakka asua kotona Itä-Savon maaseudulla. Materiaalia kertyi lopulta kymmenen vuoden ajalta. Olen monesti pitkän hankkeen aikana ollut isäni tavoin muiden kannateltavana. Asettautuessani epävarman ja avuttoman rooliin murran myös itseäni.
Jyri Pitkänen on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista ja elokuvataiteen maisteriksi Tallinnan Baltic Film Schoolista. Pitkäsen taiteellinen työskentely kattaa valokuvan ja liikkuvan kuvan lisäksi myös musiikkia ja paikkasidonnaisia teoksia. Hän on töissään käsitellyt aiemmin muun muassa näkemisen ja kuvittelun välisiä suhteita, yhteiskunnan marginaaleissa eläviä sekä kulutusyhteiskuntaa. Hänen teoksiaan on esitetty Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2005 lähtien.
Mitä on aika ja mihin se asettuu suhteessa muihin ulottuvuuksiin? Onko se jotenkin todellisempaa silloin, kun olemme lähellä niitä joiden kanssa meillä on yhteisiä muistoja?
Vuonna 2012 isäni halvaantui ja menetti puhekykynsä. Hänestä tuli hoidettava ja äidistäni (s.1944) omaishoitaja. Asuin kaukana vanhemmistani, toisinaan ulkomaillakin. Aina heidän luona käydessäni kannoin kameraa mukanani. Valokuvan avulla yritin tarrautua aikaan ja pitää kiinni rakkaistani. Taisin ajatella, että nyt voi olla käsillä viimeinen hetki taltioida vanhempieni elämää ja tehdä sitä näkyväksi.
Kuoleman ja luopumisen odotus tuli arkisten hetkien kuvaamisen kautta osaksi elämää. Hyvästelyt saivat uusia sävyjä. Entä jos emme näekään enää. Vielä yksi kuva ja vielä yksi. Hei sitten, nähdään taas!
Miltä odottaminen tuntui isäni kaltaisesta parantumattomasti sairaasta? Miltä tuntui, kun arki pyöri toisteisuuden ympärillä? Puoliso herättää, nostaa ylös, vie vessaan, pesee, pukee, laittaa ruoan, syöttää, vaihtaa vaipat, jumppaa, nostaa päiväunille ja huolehtii lääkkeet. Odottaako silloin rutiinien toistumista vai sitä, että niistä poiketaan?
Äitini ansiosta isäni sai lähes loppuun saakka asua kotona Itä-Savon maaseudulla. Materiaalia kertyi lopulta kymmenen vuoden ajalta. Olen monesti pitkän hankkeen aikana ollut isäni tavoin muiden kannateltavana. Asettautuessani epävarman ja avuttoman rooliin murran myös itseäni.
Jyri Pitkänen on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Muotoiluinstituutista ja elokuvataiteen maisteriksi Tallinnan Baltic Film Schoolista. Pitkäsen taiteellinen työskentely kattaa valokuvan ja liikkuvan kuvan lisäksi myös musiikkia ja paikkasidonnaisia teoksia. Hän on töissään käsitellyt aiemmin muun muassa näkemisen ja kuvittelun välisiä suhteita, yhteiskunnan marginaaleissa eläviä sekä kulutusyhteiskuntaa. Hänen teoksiaan on esitetty Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2005 lähtien.